Pelkistetyn dynaamista kansikuvitusta

Lääketieteen kuvittaminen ei ole sieltä helpoimmasta päästä, mutta hieman abstraktilla lähestymistavalla siitäkin selvitään.

Kun tehtävänäni Finn Lecturalla oli taittaa Maija Haaviston ‘Uusia hoitoja autoimmuunisairauksiin’ -kirja, päätin, että vaikka sisältö on tieteellistä ja maallikolle varsin vaikeaselkoista, haluaisin silti kiteyttää kirjan ytimen jollakin tavalla kansikuvitukseen. Lääketieteen kirjallisuudessa kannet ovat usein äärimmäisen yksinkertaisia, jopa mitäänsanomattomia. Hieman samaa maata kuin lääkepakkauksetkin. On viivoja, väripalkkeja, liukuvärejä, fraktaalikierteitä tai digitaalisia efektejä, mutta ei oikein mitään aiheeseen liittyvää. Tietysti aiheet ovat usein vaikeita kuvittaa, ja voin myöntää, että ennen taittoa minulla ei ollut henkilökohtaisesti lähes mitään käsitystä siitä, mitä autoimmuunisairaudet oikeastaan tarkoittavat. Silti väittäisin, että jos aiheeseen yhtään perehtyy, se antaa kyllä virikkeitä mielikuvitukselle.

Taiton aikana tekstiä käsitellessäni sain idean käyttää kannessa jollakin tavalla soluja, jotka liittyvät oleellisesti autoimmuunisairauksiin. Kannen kuvitus on viitteellinen, eikä yritäkään esittää luonnollista, oikean näköistä solua, mutta aihe on silti tunnistettavissa. Pelkistetyllä kuvituksella ja ujostelemattomalla värityksellä saadaan aikaan dynaaminen, otsikkoa korostava kansikuvitus, joka nousee esiin monien lääketieteen opusten joukossa.