Sarjakuvaa suomalaisille lapsille mangan hengessä
Koululainen-lehden kesän 2009 erikoisnumerossa, Räppärissä, julkaistu nelisivuinen lyhytsarjakuvani on saanut inspiraationsa japanilaisista sarjakuvista ja perinteisistä lastenkirjoista.
Sarjakuva on ollut minulle aina tavattoman innostava ja mielenkiintoinen, mutta samalla haastava ilmaisumuoto. Kunpa ehtisin harjoitella lisää!
Manga tarkoittaa sarjakuvaa japaniksi, eikä suinkaan viittaa, kuten länsimaissa usein kuvitellaan, tietynlaiseen piirrostyyliin. Japanilaisella sarjakuvalla on toki tietynlaiset erityispiirteensä, kuten esimerkiksi hyvin visuaalinen kerronta, puupiirroksen kultakaudelta periytynyt taidokas ja tarkka viivan käyttö, sekä luova sarjakuvaruutujen käyttötapa, mutta kaikki japanilainen sarjakuva ei suinkaan ole täynnä isosilmäisiä söpöjä koulutyttöjä tai scifi-robotteja. Silti me länsimaalaiset puhumme mangasta tai manga-tyylistä japanilaisena piirrostyylinä tarkoittaessamme karrikoidusti japanilaiseen sarjakuvaan yhdistettäviä, toisinaan kliseisiäkin piirteitä.
Olen itse ollut aikoinaan yläasteikäisenä japanilaisten sarjakuvien suurkuluttaja, joten niiltä ajoilta piirrostyyliini on tarttunut varmasti näitä “manga-vivahteita”. Itse ihastelen japanilaisen sarjakuvakerronnan tekstin ja visuaalisuuden sujuvuutta – pitkiä puhekuplatekstejä tai suuria selittäviä tekstilaatikoita ei tarvita. Tarinan miljöö, siihen liittyvä historia, tarinan taustat ja hahmojen mielenliikkeet tulevat suosikkisarjakuvissani esiin ilman selittelyä, tarinan lomassa ja visuaalisin viittauksin.
Tähän olen tietysti yrittänyt pyrkiä myös omissa sarjakuvatöissäni, kuten tässä Koululainen-lehdelle piirretyssä lyhyessä lasten sarjakuvassa. Olen yrittänyt jättää kaiken epäolennaisen selittämisen pois ja tuomaan tapahtumat heti käyntiin. Visuaaliset viittaukset ja itse tarinan kulku kertovat sopivasti hahmojen suhteista, hahmojen persoonasta, taustoista ja tarinan miljööstä jättäen tilaa lukijan mielikuville esimerkiksi siitä, millaista mummolassa on, mitä siellä tehdään ja millaisia ovat isosiskot. Japanilaisen sarjakuvan henki näkyy tässä sarjakuvassa hiukan ruutujen käytössä ja hahmojen piirteissä, vaikka yleisesti ottaen piirroksissa toistuu minulle tavallinen kuvitustyyli, joka on samaa aikaa tietyllä tapaa realistista, mutta kuitenkin yksinkertaistettua ja kenties vähän naivistista.
Toisaalta rakastan perinteisiä vesivärikuvitettuja lastenkirjoja, joita haluaisin kuvittaa ja kirjoittaa vielä monia itsekin. Lapsena ihailin esimerkiksi monien ruotsalaistaiteilijoiden kuten Carl Larssonin ja Elsa Beskowin upeita vesiväritöitä, joiden henkeä koetin tuoda piirroksiini jo pienenä. Varmaan jotakin siitäkin maailmasta on jäänyt eloon joihinkin töihini, sillä vesivärimäinen jälki ja tarkka viivankäyttö ihastuttavat ja innostavat edelleen. Tässä sarjakuvassa yhdistyvätkin inspiraationlähteinä niin kaukainen itäinen, kuin läheinen skandinaavinenkin kuvaperinne.
Sarjakuva on piirretty käsin ja väritetty vesiväreillä. Skannatut originaali-työt on tekstitetty jälkikäteen InDesignissa. Klikkaa kuvat isommiksi, ja lue koko tarina!
