Kuvitus pienen pojan syntymäpäiväkorttiin
Korttien kuvitus on mieluista puuhaa – melkein kuin tekisi yksittäisiä maalauksia tai sivuja kuvakirjaan.
Vapaa-ajan kuvitustyöt ovat kuin terapiaa. Silloin voi antaa liiallisen itsekritiikin varista, antaa mielikuvituksen virrata valtoimenaan ja vain nauttia kynän liikkeestä paperilla.
Työelämän alkamisen myötä minulla on ollut vain vähän vapaa-aikaa piirtämiselle, vaikka nautinkin suunnattomasti myös ns. päämäärättömästä taiteilusta. Kun lopputulos ei ole välttämättä niin tärkeä, voi keskittyä prosessiin, kokeilla uusia tekniikoita ja välineitä, ja hakea rajojaan. Tämän työn kohdalla halusin testata pitkästä aikaa vesivärityyppistä kuvitusta digitaalisesti toteutettuna. Ehkäpä vähän huolitellumpana ja tarkemmin suunniteltuna tekniikkaa voisi soveltaa myös niissä työtehtävissä, joissa kaivataan vähän pehmeämpää ja perinteisempää otetta?
